Tie, josta voidaan puhua, on jo astunut pois omasta hiljaisuudestaan.
Joen ei tarvitse tietää merta, silti se löytää perille.
Puu ei suunnittele varjoaan, mutta kulkija lepää sen alla.
Se, joka tavoittelee kirkkautta, kulkee usein sen ohi. Se, joka istuu hämärän ääreen, huomaa aamun syntyvän.
Koura, joka sulkeutuu, jää yksin. Kämmen, joka avautuu, kantaa taivasta ja maata erottamatta niitä toisistaan.
Siksi viisas ei kiirehdi. Hän kuuntelee ruohoa kasvamassa, eikä kutsu sitä omaksi teokseen.
Kun mitään ei pakoteta, monet asiat asettuvat paikoilleen.
Kun mitään ei omisteta, mikään ei puutu.
Salaisuus jää sanomatta sanojen väliseen tyhjyyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti