Mitä ihmisen silmä ei katso,
on kauneinta.
Mitä ihmisen käsi ei kosketa,
on puhtainta.
Mitä ihmisen korva ei kuuntele,
on sointuvinta.
Ota vastaa elämän merkityksettömyys
ja olemattomuuden syvyys.
Veistämätön puu, joka ei tunne tarkoitusta
eikä kaipaa muotoa,
kantaa sisällään kaikki muodot.
Valkaisematon silkki,
joka ei tavoittele kirkkautta,
on jo valon koti.
Mikä jää nimeämättä,
ei katoa.
Se leviää rajattomana.
Mikä jää tekemättä,
on puutteeton
ja rauhan lähde.
Elämän merkitys haihtuu
kuin sumu laaksossa,
eikä mikään häviä.
Olemattomuuden syvyys
on täysi,
kaiken alku, joka ei ala.
Kun ihminen lakkaa etsimästä,
hän kohtaa sen,
mitä ei voi kohdata.
Kun hän lakkaa olemasta,
hän palaa siihen,
mikä ei koskaan ollut poissa.