Vetäytyminen elämään

榮名穢人身 

高位多災患 

未若捐外累 

肆志養浩然

Glory and fame defile one’s person, 

While high rank brings much calamity and suffering. 

Better to cast aside outer entanglements, 

Give free rein to one’s will and nurture the flood-like vitality.

Kunnia ja maine turmelevat ihmisen, 

korkea asema aiheuttaa onnettomuutta ja kärsimystä. 

Parempi heittää syrjään ulkoiset esteet, 

antaa vapaat kädet omalle tahdolleen ja vaalia tulvivaa elinvoimaa.

- Jī Kāng 嵇康

Melankolia

炎暑惟玆夏，三旬將欲移。

芳樹垂綠葉，青雲自逶迤。 

四時更代謝， 日月遞差馳。 

徘徊空堂上，忉怛莫我知。 

願覩卒歡好， 不見悲別離。

Searingly hot, this summer now 

in thirty days will be ready to move on.  

Fragrant trees let their green leaves hang, 

blue clouds wind off on their own. 

The four seasons change place in succession,  

sun and moon take turns speeding by. 

I pace about in my empty hall, 

miserable that no one understands me. 

I want to witness pleasure and joy to the end 

and not encounter grief over separation.

Tämä kesä, niin polttavan kuuma, 

kolmenkymmenen päivän kuluttua on valmis poistumaan. 

Tuoksuvat puut antavat vihreiden lehtiensä roikkua, 

siniset pilvet mutkittelevat itsellään. 

Neljä vuodenaikaa seuraavat toinen toistaan, 

aurinko ja kuu kulkevat vuorollaan ohi. 

Kuljen tyhjässä salissani, 

onnettomana, kenenkään minua ymmärtämättä. 

Haluan todistaa nautintoa ja iloa loppuun asti 

enkä kohdata surua eron vuoksi.

- Ruǎn Jí 阮籍

Niityn viisaus

 

Joka tietää olevansa hölmö, ei ole suuri hölmö; 

joka tietää olevansa harhateillä, ei ole pahasti eksynyt.

Zhuangzi, luku 12, suom. Pertti Nieminen

Takatalven kurimus

April is the cruellest month, breeding 

Lilacs out of the dead land, mixing 

Memory and desire, stirring 

Dull roots with spring rain. 

— T. S. Eliot, The Waste Land

Vailla tietoja ja haluja

 

Kun jaloja miehiä ei arvosteta, kansa ei kilvoittele;

kun vaikeasti saatavia tavaroita ei pidetä arvossa, kansa ei varasta;

kun haluja herättäviä asioita ei näytetä, kansan sydän ei hämmenny.

Sen vuoksi Viisas hallitsee näin:

tyhjentää ihmisten sydämet, 

täyttää heidän vatsansa,

heikentää heidän tahtoansa,

vahvistaa heidän luitaan.

Kun kansan pitää vailla tietoja ja haluja,

eivät viekkaat tohdi toimia.

Toimii toimimattomuudella, ei jätä mitään hallitsematta.

Daodejing, luku 3, suom. TaoLin

Tanssilaulu

In dein Auge schaute ich jüngst, oh Leben: Gold sah ich in deinem Nacht-Auge blinken, — mein Herz stand still vor dieser Wollust:

— einen goldenen Kahn sah ich blinken auf nächtigen Gewässern, einen sinkenden, trinkenden, wieder winkenden goldenen Schaukel-Kahn!

Nach meinem Fusse, dem tanzwüthigen, warfst du einen Blick, einen lachenden fragenden schmelzenden Schaukel-Blick:

Zwei Mal nur regtest du deine Klapper mit kleinen Händen — da schaukelte schon mein Fuss vor Tanz-Wuth. 

— Meine Fersen bäumten sich, meine Zehen horchten, dich zu verstehen: trägt doch der Tänzer sein Ohr — in seinen Zehen!

Zu dir hin sprang ich: da flohst du zurück vor meinem Sprunge; und gegen mich züngelte deines fliehenden fliegenden Haars Zunge!

Von dir weg sprang ich und von deinen Schlangen: da standst du schon, halbgewandt, das Auge voll Verlangen.

Mit krummen Blicken — lehrst du mich krumme Bahnen; auf krummen Bahnen lernt mein Fuss — Tücken!

---

Sinun silmääsi katselin äsken, oi Elämä: kultaa näin sinun yösilmässäsi kimmeltävän, – minun sydämeni seisattui tästä hekumasta:  

– kultaisen venheen näin välkkyvän öisillä vesillä, vaipuvan, haipuvan, tanssiin taipuvan venehen kultaisen!  

Minun jalkaani, tanssivimmaiseen, sa katsehen heitit, nauravan, kysyvän, sulavan keinu-katsehen:  

Kaks kertaa vain pienoisin käsin sa kosketit kalistimiisi – silloin jalkani keinui tanssivimmasta jo. 

–  Mun kantani nousivat, varpaani kuuntelivat sua uteliaina: näet tanssijan korva se varpaan kärjess' on aina!  

Sua kohti ma juoksin: sa karkkosit silloin, säikkyvämieli; löi vastaani liitävän, liehuvan tukkas kiemura-kieli!  

Sua väistyin, sun tukkaas, mi käärmehtiväisenä taipuu; sa silloin jo seisoit, puoleksi kääntyin, silmässä kutsuva kaipuu.  

Sun katsettas tutkin – neuvoo käyriä teitä se käyrä; käyrillä teillä mun oppii jalkani – käymähän mutkin!

- Nietzche: Also sprach Zarathustra, suom. Aarni Kouta