Pohjoisessa valtameressä elää kala, jonka nimi on k'un. Se on niin suuri, etten tiedä, kuinka monta tuhatta litä [li = n. 500 m] sen pituus on, ja se voi muuttua linnuksi, jonka nimi on p'eng. En tiedä, kuinka monta tuhatta litä on p'engin selän pituus, mutta kun se lentää, sen siivet peittävät taivaan pilvien tavoin. Kun meri alkaa liikkua, se nousee siivilleen ja suuntaa Eteläiselle valtamerelle, Taivaallisille vesille.
Yleisen Sopusoinnun kirjassa, jossa kerrotaan ihmeistä, sanotaan: "Kun p'eng lähtee lennolleen etelään, vesi kuohuu sen ympärillä kolmentuhannen lin laajuudelta, sitten lintu nousee suurissa kierteissä ja antaa pyörretuulen viedä sen yhdeksänkymmenen tuhannen lin korkeuteen. Kuusi kuukautta se lentää, ennen kuin lepää."
Pölypilvet peittävät maan, elävien olentojen hengitys sekoittuu usvaan. Taivas näyttää sinisen siniseltä; onko se Taivaan todellinen väri, vai johtuuko avaruuden etäisyydestä ja rannattomuudesta? Lintu katsoo alas; sielläkin näyttää samanlaiselta.
(...)
Heinäsirkka nauroi ja sanoi nuorelle kyyhkyselle: "Kun minä lennän kaikin voimin, saatan päästä puuhun – siinä kaikki, mihin pystyn. Ja joskus en pääsekään, vaan putoan kesken kaiken. Miksi pitäisi nousta yhdeksänkymmenen tuhannen lin korkeuteen ja päästä etelään!"
Retkeilijä, joka pistäytyy kaupungin ulkopuolella, ottaa vähän eväitä mukaansa ja palaa vatsa yhtä täynnä kuin lähtiessäkin, mutta sen, joka matkustaa sata litä, täytyy yöpyä matkalla; hän varaa mukaansa tarpeeksi riisiä. Ja tuhannen lin matkalle lähtijän täytyy kuljettaa mukanaan komen kuukauden muonavarat. Mutta mistä nuo pienet elukat sen ymmärtäisivät!
Pieni tieto ei aavista suuren tiedon valtavuutta, eikä vuosilta vähäinen tunne pitkää ikää.
Zhuangzi, luku 2, suom. Pertti Nieminen