Todellisesta vapaudesta

Fennit ovat ihmeen villejä, viheliäisen köyhiä. Ei heillä ole aseita, ei hevosia, ei asuntoja. Ravintona ovat kasvit, vaatteina nahat, makuusijana maa. Ainoa varallisuus on nuolissa, joita he raudan puutteessa terästävät luilla. Metsästys elättää yhtäläisesti sekä miehiä että naisia. Nämä näet seuraavat miehiä kaikkialle ja pyytävät osan saaliista. Lapsillakaan ei ole muuta suojaa villieläimiltä ja rajuilmoilta kuin jonkinlainen oksista punottu katos. Sinne palaavat nuoret, se on vanhojen turvapaikka. Mutta tämä on heistä onnellisempaa elämää kuin pelloilla huokaileminen, vaivalloinen talojen rakentaminen sekä milloin toiveikas, milloin pelokas huolenpito omasta ja vieraasta omaisuudesta. Rauhassa jumalilta ja rauhassa ihmisiltä he ovat saavuttaneet sen vaikeimman päämäärän, ettei heidän tarvitse edes mitään toivoa.

Tacitus: Germania, suom. Tuomo Pekkanen

Utuinen elämämme

Chuang Chou (Zhuangzi) näki kerran unta, että hän oli perhonen, joka liihotteli sinne tänne; hänellä oli vain perhosen tunteita ja taipumuksia eikä hän lainkaan tiennyt olevansa Chou. Äkkiä hän heräsi, ja silloin hän todistettavasti oli Chou. Nyt hän ei tiedä, onko hän Chou, joka uneksii olevansa perhonen vai perhonen, joka uneksii olevansa Chou. Mutta jokin ero on varmasti Choun ja perhosen välillä: tätä tarkoitetaan, kun puhutaan asioista, jotka muuttuvat. 

Zhuangzi, luku 2, suom. Pertti Nieminen

Ahneutta ja itsekkyyttä vastaan

Kun toimii ihmisten hyväksi, 

saa itse enemmän; 

kun antaa muille lisää, 

saa itse lisää.

Daodejing, luku 81, suom. TaoLin